"Kutsumus löysi minut"

Poikanen istui alas, tarttui kynäänsä ja tekstiä alkoi tulemaan. Aikuiset ihmettelivät tuotteliaisuutta, kun tekstiä alkoi kertymään ja tarinat saivat jatkoa. Pojalla on selkeästi lahja -totesivat vanhemmat.
Nuoruuden vuosina sivuille ei enää
ilmestynyt, kuin kyseleviä hymiöitä. Elämänsä menestysaskeleissa mies joutui kokemaan  kriisivaiheen
, joka pysäytti etenemisen tahdin. Nuori mies istui jälleen alas pyöritti hiirtä näyttöruudulla ja avasi kirjoitusohjelman. Tekstiä alkoi syntymään, kuin luonnostaan: ”Älä laiminlyö lahjaasi, älä unohda tehdä sitä mikä tekee sinut onnelliseksi”, alkoi kirjoitus.

Meillä on luontaisia lahjoja, verbaalista kyvykkyyttä, jotakäyttäessämme voimme olla siunaukseksi ja kokea itsekin onnellisuutta. Lahjat eivät vie meitä aina julistajan paikalle tai johtotehtäviin srk:n
keskelle, mutta paikkansa löytää jokainen aito palvelija.

Leipäpappeja onkin tarpeeksi,
heidän käsissä Sanan leipä liberalisoituu, ja saarnastuolissa hohtaa pappi, eikä risti. Tämä todistaa meille, että puhuja ei ole aina puhuja Jumalan Valtakunnassa, johtaja ei ole aina johtaja Jumalan srk:ssa. Vaikea uskoa, mutta aina laulajakaan ei ole veisaaja Jumalan temppelissä. Jumalan valintoja ja armoitusta tehtäviin ei tule unohtaa ja täyttää vain luontaisilla lahjoilla.
Ihmisellä voi olla jotain muutakin, kuin mitä me tällä hetkellä näemme hänen lahjoissaan,
minkä Jumala tahtoo valjastaa omaan käyttöönsä Jumalan Valtakunnan rakentamiseksi.

Edellä mainittu nuori mies avasi kirjoituksensa jälkeen facebook -sivunsa ja
laittoi ajatelmansa jakoon. Uratyönsä ohessa  sydämensä innolla kirjoittaa jo kirjaa, jonka tarkoitus on olla rohkaisemassa olemaan rakentaja seurakunnan ja ihmisten keskellä. Mies koki, että kutsumus löysi hänet ahdistuksen keskellä.

Moni on haudannut lahjansa menneisyyden taakkojen alle tai kätkenyt jäädessään huomiotta.
Tee se uudestaan Jumalalle, tee se sydämestäsi. Ihminen on luotu palvelemaan, löydä itsesi uudestaan kutsumuksesi parista ja anna sen tehdä sinut iloiseksi.
Erään mummon maininta:
”minun kutsumus on esirukous ja kahvikakut” Mummo rukoili ja hänen mieleensä tuli henkilö, jolle hän teki siunaten kahvikakun. Mummo saattoi olla alakuloinen, mutta siunaten kahvikakkua tehdessään ilo täytti hänen sydämensä. Istu alas ja mieti, mikä voisi
tuottaa iloa sinulle ja kanssamatkaajille.
Ehkäpä kutsumuksesi löytää jo huomenna sinut kun olet avoin elämälle ja Jumalalle.

Enemmän voi antaa siunattu kahvikakku, kuin oikein itsekäs puhuja.

Jani Lindroos (SVL 4 kolumnikirjoitukseni)